Kansalaisyhteiskunnan nykyinen laajuus

Aaro Harju 


Keskeisin osa suomalaista kansalaisyhteiskuntaa on ihmisten omaehtoinen kansalaistoiminta ja järjestöissä tapahtuva toiminta. Kansalaistoiminta on Suomessa laajaa ja monipuolista. Ihmiset toimivat erilaisissa sosiaalisissa verkostoissa ystävien, tuttavien, naapureiden ja työtovereiden kanssa. Ihmiset auttavat toisiaan, hoitavat yhdessä piha- ja viheralueita, järjestävät kuntotempauksia tai vaelluksia, organisoivat tapahtumia ja mielenosoituksia, keräävät rahaa hyväntekeväisyyteen tai lasten luokkaretkiin, kokoontuvat vapaamuotoisiin tapaamisiin jne. Nuoret toimivat ja vaikuttavat lisäksi uudessa toimintaympäristössä, messengerien, internetin ja blogien maailmassa. Symboliset ja mielikuvalliset yhteisöt ovat myös esimerkkejä postmodernin ajan kansalaistoiminnasta ilman järjestöllisiä organisaatioita ja sääntöjä.

 

Osa kansalaistoiminnasta tapahtuu näkyvissä, osa hiljaisena toimintana ilman julkisia esiintuloja. Ihmisten omaehtoisen kansalaistoiminnan luonteesta johtuu se, että sitä ei kyetä tilastoimaan, joten siitä ei ole käytettävissä volyymitietoja. Kyselytutkimuksilla on toimintaa selvitetty, mutta saadut tulokset eivät ole luotettavia, koska ihmiset eivät miellä kaikkea tekemistään kansalaistoiminnaksi kyselyjen tarkoittamalla tavalla.

 

Suomalaisesta järjestötoiminnasta on sen sijaan saatavissa tietoja. Yhdistysrekisterissä on noin 120.000 yhdistystä, joista toimivia on noin 70.000. Valtakunnallisia liittoja on noin 1.000 ja piirijärjestöjä noin 3.000. Loput ovat paikallisia yhdistyksiä. Rekisteröimättömiä yhdistyksiä on noin 30.000. Väkilukuun suhteutettuna yhdistyksiä on Suomessa todella paljon.

 

Järjestöissä on yhteensä noin 15 miljoonaa henkilöjäsentä eli kolminkertaisesti väestömäärään verrattuna. Noin 75 prosenttia suomalaisista on elämänsä aikana jonkin yhdistyksen jäsen, noin 30 prosenttia kuuluu yhteen yhdistykseen ja kahdeksan prosenttia useampaan kuin viiteen yhdistykseen. (Siisiäinen 1996b, 41–43)

 

Kansalaisjärjestöjen liikevaihto on noin 5 miljardia euroa. Tästä julkisen rahoituksen osuus on noin 1,6 miljardia eli 32 prosenttia. Eniten julkista tukea saavat sosiaali- ja terveysalan järjestöt, joissa on myös suurin liikevaihto. Julkisen rahoituksen osuus on Suomessa alle eurooppalaisen keskiarvon ja myös alhaisempi kuin Yhdysvalloissa.

 

Järjestöissä työskentelee noin 82.000 työntekijää, joista noin 25.000 on osa-aikaisia. Järjestöissä työskentelevien osuus on noin 3,5 prosenttia työssä olevasta työvoimasta. Luku on suunnilleen sama kuin kansalaisjärjestötoiminnan osuus bruttokansantuotteesta.

 

Vapaaehtoistyötä tehtiin kansalaisjärjestöissä vuonna 1996 yli 123 miljoonaa tuntia, mikä vastaa lähes 80.000 henkilötyövuotta eli 4 % työvoimasta. Vapaaehtoistyön laskennallinen arvo on noin 2 miljardia euroa vuodessa.. Eri tutkimusten mukaan 29–37 prosenttia suomalaisista osallistuu säännöllisesti vapaaehtoistyöhön ja käyttää siihen aikaa keskimäärin 18 tuntia kuukaudessa eli yli neljä tuntia viikossa. Miehet osallistuvat vapaaehtoistyöhön hieman naisia useammin. Eniten vapaaehtoistyötä tekevät 35–54-vuotiaat, hyvin koulutetut, työssäkäyvät ihmiset. (Ajankäyttötutkimus 1999–2000, Tilastokeskus; Yeung 2001)

 

Pääosa vapaaehtoistyöstä tehdään Suomessa kansalaisjärjestöissä. Suosituin vapaaehtoistoiminnan alue on urheilu- ja liikuntajärjestöjen erilaisten tehtävien hoitaminen (30 %). Toiseksi eniten osallistutaan terveys- ja sosiaalijärjestöjen toimintaan (25 %) ja kolmanneksi eniten lasten ja nuorten kasvatukseen (22 %) liittyvään vapaaehtoistoimintaan. (Yeung 2001) Järjestöjen lisäksi vapaaehtoistoimintaa tehdään paljon myös naapuriapuna ja esimerkiksi kirkon piirissä. (Ajankäyttötutkimus 1999–2000, Tilastokeskus)

 

Kansalais- ja järjestötoiminnan, jonka edellä kerrottuihin lukuihin sisältyvät myös uskonnolliset järjestöt ja ammattiyhdistykset, lisäksi kansalaisyhteiskunnan toimijoita ovat säätiöt, osuuskunnat, puolueet ja vapaa sivistystyö. Säätiöitä on tällä hetkellä noin 2.700 ja pieniä uusosuuskuntia noin 1.200. Puolueissa on 6.400 paikallisessa yhdistyksessä noin 360.000 jäsentä. Vapaan sivistystyön piiriin kuuluu kansalais- ja työväenopistoissa, kansanopistoissa, opintokeskuksissa, liikunnan koulutuskeskuksissa ja kesäyliopistoissa annettu opetus. Vapaan sivistystyön laskennallinen volyymi on 35.000 vuosiopiskelijaa ja opintotoimintaan osallistumisten määrä on noin 1,5 miljoonaa.

 

Kansalaisyhteiskunnan toimintojen työvoima- ja bruttokansantuoteosuus on useissa Länsi-Euroopan maissa Suomea korkeampi. Näin on asianlaita erityisesti Alankomaissa, Irlannissa ja Belgiassa. Näissä maissa kansalaisyhteiskunnan toiminnoissa mukana olevan työvoiman osuus nousee yli kymmenesosaan maan kokonaistyövoimasta. Liikevaihdollisestikin kansalaisyhteiskunnan toiminnot ovat monissa Länsi-Euroopan maissa laajempia kuin Suomessa. Näissä maissa säätiöillä, rahastoilla ja keskinäisillä yhtiöillä on keskeinen rooli päinvastoin kuin Suomessa. (Helander & Laaksonen 1999, 55–68)

 

Kansalaisjärjestöjen lukumäärällä mitaten Suomi kuuluu maailman kärkeen Pohjoismaiden ja Alankomaiden ohella. Sama koskee vapaaehtoistyötä. Länsi-Euroopan ulkopuolella kansalaisjärjestöjen ja vapaaehtoistyön rooli on keskeinen myös Yhdysvalloissa. (Helander & Laaksonen 1999, 55–68)

Tulosta sivu