Kansallinen herääminen

Aaro Harju

Uuden keisarin, Aleksanteri II:n (1855–1881), noustua valtaan koittivat vapaammat poliittiset olot. Suomessa koettiin vahva kansallinen herääminen 1860- ja 1870-luvulla. Samalla yhteiskunnallinen toiminta vapautui. Taustana olivat taloudellinen vaurastuminen metsien arvonnousun myötä, elinkeinovapaus, liikenneolojen (rautatiet, kanavat, maantiet) kehitys, suomenkielisen sivistyneistön synty ja sen kansallinen innostus, suomenkielinen sanomalehdistö, kansakoulut, kirjastot ja lukuyhdistykset. 1860- ja 1870-luvulla luotiin perusta kasvattavalle ja kehittävälle, kansalliselle ja yhteiskunnalliselle kansalais-, puolue- ja ammattiyhdistystoiminnalle.

 

Voimistelu- ja urheiluliike rantautui Suomeen ensimmäisenä myöhemmistä suurista kansanliikkeistä. Suomen ensimmäinen urheiluseura perustettiin vuonna 1856. Urheiluseurojen tehtävänä ei ollut vain koota urheilusta innostuneita lapsia ja nuoria mukaan toimintaan vaan myös kasvattaa heitä järjestykseen, kuriin, raittiuteen ja sivistykseen.

 

Kansallisen heräämisen vuosikymmeniin liittyi myös puoluetoiminnan alkaminen. Suomen ensimmäiset poliittiset ryhmittymät, eivät vielä puolueet nykyisessä mielessä, olivat suomalainen puolue ja ruotsalainen puolue. Niiden toiminta käynnistyi 1860-luvulla. Suomalaisesta puolueesta tuli vähitellen 1880- ja 1890-luvulla puolue, joka kuitenkin jakaantui konservatiiviseen siipeen ja edistysmielisiin. Syntyi Suomalainen puolue ja Nuorsuomalainen puolue 1890-luvulla. Myös liberaalit aloittivat toiminnan 1860-luvulla, mutta puolueen toiminta hiipui nopeasti.

 

Suomessa on aina uskottu koulutuksen voimaan. Lapsille tarkoitetun kansakoulun (1866) ohella kehitettiin aikuisten opinto- ja koulutustoimintaa. Kansanvalistusseura alkoi organisoida vuodesta 1874 lähtien systemaattista opintotoimintaa, ihmiset järjestivät kehittäviä ja sivistäviä kansanjuhlia. Kansanopistoja alettiin perustaa tanskalaisen esikuvan innoittamina vuodesta 1889 lähtien nimenomaan maaseutunuorison opinahjoiksi. Ensimmäiset säätyläisten ja työnantajien perustamat työväen sivistysyhdistykset perustettiin vuosina 1866 ja 1869. (Huuhka 1990, 23–27)

 

Suomen ensimmäinen työväenyhdistys perustettiin vuonna 1884 Helsinkiin. Vuonna 1890 työväenyhdistyksiä oli jo parikymmentä Suomen suurimmissa teollisuuskaupungeissa. Työväestön sivistyspyrkimyksistä saivat alkunsa työväenopistot. Ensimmäinen työväenopisto perustettiin vuonna 1899 ja vuonna 1917 opistoja oli 11 suurimmissa kaupungeissa. Kansanopistoja toimi tällöin 43 pääosin maaseudulla. (Huuhka 1990, 28–29; Marjomäki 2005, 16)

 

Poliittinen työväenliike ja ammattiyhdistysliike kytkeytyivät Suomessa läheisesti toisiinsa ja kehittyivät toisiaan tukien. Kun maan ensimmäinen työväenyhdistys perustettiin pääkaupunkiin vuonna 1884, seuraavana vuonna perustettiin ensimmäinen ammattiyhdistys, kun Helsingin kirjanpainajat perustivat oman yhdistyksen. Maalarit, räätälit, pelti- ja vaskisepät, puusepät, muurarit ja suutarit perustivat myös 1880-luvulla omat ammattiosastonsa, joissa useissa oli mukana myös työnantajia. Ensimmäiset naisammattiosastot perustettiin ennen vuosisadan vaihtumista. Ompelijat, kauppa-apulaiset ja palvelijattaret olivat uranuurtajia naisten ammatillisessa järjestäytymisessä. Ulkomaiset virikkeet, ristiriidat työnantajien kanssa ja työväen poliittinen järjestötoiminta olivat käynnistävänä voimana ammattiyhdistystoiminnalle.

 

Suomen ensimmäinen valtakunnallinen ammattiliitto, Suomen Kirjaltajaliitto, perustettiin vuonna 1894. Vuosisadan vaihteeseen mennessä myös monet muut ammattiryhmät perustivat valtakunnallisia järjestöjä.

 

Työväestön sivistys- ja ammattiyhdistystoiminnan rinnalla myös maaseudun nuorten aikuisten kansalaistoiminta käynnistyi 1880-luvulla. Nuorisoseuraliike ryhtyi valistamaan maalaisnuorisoa ja juurimaan pois juoppoutta ja muita huonoja tapoja. Nuorisoseuroista tuli jäsenistöltään suurin kansalaisjärjestö Suomeen ennen vuosituhannen vaihdetta. 1900-luvun puolelle siirryttäessä osuuskuntien ja työväenyhdistysten jäsenmäärät ylittivät moninkertaisesti nuorisoseurojen jäsenmäärät. (Alapuro & Stenius 1989, 50–51)

 

Osuustoiminta alkoi luoda kansallisen heräämisen vuosina vahvaa taloudellista verkostoaan Suomen kaupunkeihin ja maaseudulle. Ensimmäiset osuuskaupat syntyivät rochdalelaisessa hengessä 1870- ja 1880-luvulla. Maaseudulle syntyi seuraavina vuosikymmeninä vahva osuustoiminnallinen verkosto, joka kattoi hankinnan, jalostuksen, kaupan ja rahoituksen. Kaupunkeihin perustettiin ennen muuta osuuskauppoja.

 

Naisasialiike ryhtyi ajamaan samaan aikaan naisen aseman kohentamista perheessä, koulutuksessa ja virkahallinnossa. Suomen Naisyhdistys perustettiin vuonna 1884 yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten esikuvien mukaisesti. Näinä kansallisen heräämisen vuosina myös uskonnolliset yhdistykset alkoivat kehittyä suuren jäsenmäärän omaaviksi kansalaisjärjestöiksi. (Heikkilä & Seppo 1989, 82) Samoin syntyivät kotiseutuyhdistykset vaalimaan ihmisten omien asuinseutujen kulttuuria ja elinympäristöä.

 

Edellä mainitut suuret suomalaiset kansanliikkeet syntyivät 1860-, 1870- ja 1880-luvulla, liikkeet, jotka ovat pääosin voimissaan edelleen ja joiden pohjalta lukuisat suomalaiset kansalaisjärjestöt ovat syntyneet. Toiminnalle oli tällöin vahva sosiaalinen tilaus: erilaiselle toiminnalle oli tilaa ja tarvetta. Kansanliikkeiden toimintaa ryyditti selkeä käsitys siitä, mihin asiaan tarvitaan parannus. Aatteellisuus, sitoutuneisuus ja toiminnan palo olivat leimaa-antavia piirteitä 1800-luvun lopun järjestö-, puolue-, ammattiyhdistys- ja osuustoiminnalle.

 

Suomalaisen kansalaisyhteiskunnan punaisena lankana oli 1800-luvun lopulla kansallisuusaate. Kansanliikkeet, kansalais- ja osuustoiminta loivat paljolti Suomen kansakuntana yhteiskunnallisessa mielessä. Ne kasvattivat ja koulivat suomalaisia, loivat kansallistunnetta ja opettivat ihmisiä hoitamaan yhteisiä asioita. Ilman kaikkea tätä suomalaiset eivät olisi olleet henkisesti eivätkä aineellisesti kypsiä julistamaan kansakuntaa itsenäiseksi valtioksi vuonna 1917.

Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.
Sulje

Evästekäytännöt

Tätä sivustoa käyttämällä hyväksyt, että voimme asettaa evästeitä tietokoneellesi tai mobiililaitteeseesi.

1. Mitä evästeet ovat?

Evästeet ovat pieniä datatiedostoja, jotka siirtyvät tietokoneellesi, kun otat yhteyden johonkin verkkosivustoon. Evästeet tallentuvat selaimen käyttämien tiedostojen yhteyteen.

Lisätietoa evästeistä saat sivulta www.aboutcookies.org.

2. Miksi evästeitä käytetään?

Evästeet tunnistavat tietokoneesi, kun tulet sivustolle uudelleen. Ne muistavat myös sivustolla aikaisemmin tekemäsi valinnat ja parantavat siten sivuston käyttökokemusta. Evästeiden avulla pystyy esimerkiksi tunnistamaan käyttäjän laitteet sekä mukauttamaan mahdollisia mainoksia sivuilla sekä mahdollisissa muissa palveluissa.

3. Mitä evästeitä käytetään?

Jotkin evästeet ovat sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi välttämättömiä. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.

Suorituskykyä mittaavat evästeemme keräävät tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivujamme (esim. eniten käytetyt sivut, mahdolliset virheviestit). Nämä evästeet eivät kerää käyttäjistä tunnistettavia tietoja, vaan ne ovat anonyymejä ja niitä käytetään ainoastaan parantamaan nettisivujen toimivuutta.

Sivuilla olevat kolmansien osapuolten liitännäispalvelut (esim. mainokset, YouTube-videot, Google-tilastointi tai Facebook-liitännäiset) saattavat tallentaa käyttäjän tunnistamiseen käytettävää tietoa, mihin emme valitettavasti voi vaikuttaa. Jos haluat estää niitä seuraamasta liikkumistasi verkossa, voit kytkeä ns. kolmannen osapuolen evästeet pois käytöstä selaimesi asetuksista. Ohjeet löydät selaimesi ohjesivuilta.

Sivuillamme saattaa olla myös painikkeita, jotka helpottavat sisällön jakamista eri verkkoviestintäympäristöihin ja sosiaaliseen mediaan. Jos käytät näitä painikkeita, valitsemaltasi palvelulta voidaan asettaa eväste päätelaitteellesi. Nämä evästeet eivät ole hallinnassamme. Lisätietoja kolmannen osapuolen evästeiden käytöstä saat kyseisen osapuolen verkkosivulta.

4. Evästeiden hallinta ja estäminen

Jos et halua vastaanottaa evästeitä, voit muuttaa Internet-selaimesi asetuksia niin, että saat ilmoituksen aina kun evästeitä ollaan lähettämässä tietokoneellesi. Vaihtoehtoisesti voit estää evästeiden käytön kokonaan. Evästeiden käyttöä voi rajoittaa tai sen voi estää Internet-selaimen kautta (katso tarkemmat tiedot selaimen ohjeista).

Jos estät evästeiden tallennuksen tai poistat ne käytöstä, jotkin verkkosivujemme toiminnoista eivät välttämättä toimi oikein.

Sulje