Uutiset
8.3.2010 15.48
Selvitys kolmannen sektorin yhteistyöstä kunnan kanssa julkaistu
Asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen on kunnan perustehtäviä. Vaikka hyvinvointipalvelut perinteisesti ymmärretään sosiaali- ja terveystoimen alueeksi, ymmärretään kunnissa yhä laajemmin, että kunnan koko toiminta vaikuttaa asukkaiden hyvinvointiin. Kolmas lähde selvitti kuntien ja kolmannen sektorin yhteistoimintaa kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoalan hyvinvointipalveluiden saralla.
Kolmas lähde toteutti yhteistyössä Cuporen (Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö) kanssa selvityksen vuoden 2009 aikana. Selvityksen materiaali koostui kunnille suunnatusta kyselystä, kuntien vuoden 2009 strategiateksteistä sekä kuntien sivistystoimen edustajien haastatteluista. Kyselyn saaneet kunnat valittiin sen perusteella, että niissä toimi ”Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoalojen kolmas sektori hyvinvointipalvelujen tarjoajana” –kehittämisohjelmassa mukana oleva yhdistys tai seura. Kolmas lähde on kehittämisohjelman koordinaatiohanke. Selvitys löytyy Kolmannen lähteen verkkosivuilta osoitteesta www.kolmaslahde.fi/index.php/tietoa .
Muun muassa kunta- ja palvelurakenneuudistus sekä väestörakenteen muutos ovat vaikuttaneet julkisen sektorin toimintaan, ja kunnat etsivät uusia ratkaisuja järjestää palveluita. Kolmas sektori nähdään tässä lisäresurssina. Selvityksessä haettiin vastausta kysymyksiin: Millaisena kunnat näkevät kolmannen sektorin roolin palvelujen tuottajana? Miten hyvinvointi ymmärretään kunnissa? Miten kunnissa nähdään kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotoiminnan rooli hyvinvoinnin edistäjinä?
Kevyet organisaatiot, asiantuntemus, asiakaslähtöisyys ja oman alan osaaminen nousivat kuntien näkemyksen mukaan yhdistysten ja seurojen vahvuudeksi. Erityisen suurena kolmannen sektorin rooli nähdään ennaltaehkäisevien palvelujen ja erityisryhmien palvelujen järjestäjänä. Heikkoina kohtina nähtiin yhdistysten kiinnostuksen puute ja kyvyttömyys kunnan tarvitsemien palveluiden tarjoamiseen ja epävarmuus yhdistysten toiminnan pitkäjänteisyydestä. Kunnat peräänkuuluttivat voimakkaasti yhteistyötä eri yhdistysten ja seurojen välille: Tekemällä yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, kolmas sektori pystyisi myös tarjoamaan laajempia palvelukokonaisuuksia, jotka olisivat kunnallekin tarpeellisempia.
Selvitys tarjoaa paljon hyödyllistä tietoa yhdistyksille, jotka jo tekevät yhteistyötä kuntien kanssa tai vasta suunnittelevat sellaista. Kuntavastauksista nousevat konkreettisesti esiin aukot yhteistyön sujumisessa: kuntien toimintatapoja ei välttämättä tunneta järjestöissä hyvin, esimerkiksi kunnallista hankintaprosessia. Selvitys kannustaakin järjestöjä aktiivisuuteen; erilaisiin rahoitusmalleihin, kuntien strategioihin ja toimintatapoihin tutustuminen kannattaa. Rohkeat avaukset kolmannen sektorin suunnalta voivat olla kullanarvoisia.
Kuntien ja kolmannen sektorin yhteistyön muodot hakevat vielä monissa tapauksissa muotoaan. Joissakin kunnissa vanhoista ja vakiintuneista toiminnan muodoista pidetään kiinni, toiset muokkaavat toimintatapoja radikaalistikin. Kunnissa tarvittaisiin selkeämpiä toimintamalleja avustustoiminnan ja ostopalvelujen väliin jäävälle yhteistoiminnan alueelle.
Muun muassa kunta- ja palvelurakenneuudistus sekä väestörakenteen muutos ovat vaikuttaneet julkisen sektorin toimintaan, ja kunnat etsivät uusia ratkaisuja järjestää palveluita. Kolmas sektori nähdään tässä lisäresurssina. Selvityksessä haettiin vastausta kysymyksiin: Millaisena kunnat näkevät kolmannen sektorin roolin palvelujen tuottajana? Miten hyvinvointi ymmärretään kunnissa? Miten kunnissa nähdään kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotoiminnan rooli hyvinvoinnin edistäjinä?
Kevyet organisaatiot, asiantuntemus, asiakaslähtöisyys ja oman alan osaaminen nousivat kuntien näkemyksen mukaan yhdistysten ja seurojen vahvuudeksi. Erityisen suurena kolmannen sektorin rooli nähdään ennaltaehkäisevien palvelujen ja erityisryhmien palvelujen järjestäjänä. Heikkoina kohtina nähtiin yhdistysten kiinnostuksen puute ja kyvyttömyys kunnan tarvitsemien palveluiden tarjoamiseen ja epävarmuus yhdistysten toiminnan pitkäjänteisyydestä. Kunnat peräänkuuluttivat voimakkaasti yhteistyötä eri yhdistysten ja seurojen välille: Tekemällä yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, kolmas sektori pystyisi myös tarjoamaan laajempia palvelukokonaisuuksia, jotka olisivat kunnallekin tarpeellisempia.
Selvitys tarjoaa paljon hyödyllistä tietoa yhdistyksille, jotka jo tekevät yhteistyötä kuntien kanssa tai vasta suunnittelevat sellaista. Kuntavastauksista nousevat konkreettisesti esiin aukot yhteistyön sujumisessa: kuntien toimintatapoja ei välttämättä tunneta järjestöissä hyvin, esimerkiksi kunnallista hankintaprosessia. Selvitys kannustaakin järjestöjä aktiivisuuteen; erilaisiin rahoitusmalleihin, kuntien strategioihin ja toimintatapoihin tutustuminen kannattaa. Rohkeat avaukset kolmannen sektorin suunnalta voivat olla kullanarvoisia.
Kuntien ja kolmannen sektorin yhteistyön muodot hakevat vielä monissa tapauksissa muotoaan. Joissakin kunnissa vanhoista ja vakiintuneista toiminnan muodoista pidetään kiinni, toiset muokkaavat toimintatapoja radikaalistikin. Kunnissa tarvittaisiin selkeämpiä toimintamalleja avustustoiminnan ja ostopalvelujen väliin jäävälle yhteistoiminnan alueelle.